Blogi: Kielikuvia korjaamassa – mihin diginatiivi tarvitsee digitukea?

Uudenmaan Digituki -hankkeen projektisuunnittelija Joel Aaltonen pohtii blogikirjoituksessaan diginatiiviutta ja kielikuvien vaikutusta tapaamme hahmottaa maailmaa. Teksti julkaistaan osana hankkeen vetämää nuorten digituki -viestintäkampanjaa.

Kielikuvia korjaamassa – mihin diginatiivi tarvitsee digitukea?

Sosiaalitieteelliset käsitteet karkaavat helposti kehittäjiltään ja alkavat elää omaa elämäänsä. Niillä on voimaa muuttaa ymmärrystämme ympäröivästä maailmasta tai saada meidät näkemään asioita uudenlaisessa valossa. Kysykää vaikka Mark Prensky, jonka 20 vuotta sitten kirjoittama essee ”Digital Natives, Digital Immigrants” teki kuuluisaksi ajatuksen diginatiiveista. Tekstin kontekstina oli keskustelu nuorten oppimisesta. Siinä missä aiemmat sukupolvet olivat voineet kiinnostua sähköisistä laitteista ja opetella käyttämään niitä, Prenskyn diginatiiveiksi kutsuma sukupolvi oli elänyt koko elämänsä laitteiden kanssa.

Prenskyn mukaan opiskelijoissa oli tapahtunut perustavanlaatuinen muutos, jonka vuoksi he ajattelivat ja prosessoivat informaatiota täysin erilaisella tavalla kuin edeltäjänsä. Opetuksessa käytetyt metodit eivät enää tukeneet nuorten tapoja oppia asioita. Olisi kehitettävä uusia keinoja saada nuoret oppimaan elämässä tarvitsemiaan taitoja.

Esseen provokatiivisista johtopäätöksistä voi epäilemättä olla montaa mieltä. Digitaalisten laitteiden opetuskäyttö ja koulutuksen pelillistäminen ovat edelleen kuumia perunoita, joita koskevan keskustelun jätän suosiolla itseäni viisaammille. Prenskyn kirjoituksella oli kuitenkin vaikutusta myös pedagogiikan tuntijoiden ulkopuolisessa maailmassa. Kerran sanastoon eksyttyään diginatiivista muodostui sukupolvia määrittelevä ajatus.

Prensky pyrki hahmottamaan, millä tavoilla muuttunut ympäristö oli tehnyt nuorista erilaisia oppijoita ja arvioimaan, kuinka koulunkäynnin tulisi muuttua sen seurauksena. Arkisessa kielenkäytössä diginatiiveista puhuminen muodostui kuitenkin helposti ohjeeksi olla opettamatta nuorille digimaailmaan liittyviä asioita, koska he ovat luonnostaan päteviä sähköisten laitteiden käyttäjiä. Kielikuvaksi ja ideaalityypiksi tarkoitettu ilmaisu kasaantuikin taakaksi, kun työelämää kohti kavunneet sukupolvet alettiin nähdä luonnonvoimana, joka mullistaisi maailman pelkällä olemassaolollaan. Fokus oli siirtynyt nuorten tukemisesta heidän valjastamiseensa.

Yhtä nuorisoa ei digiosaamisessakaan ole olemassa

Totuus tietysti on, että yhtä nuorisoa ei digiosaamisessakaan ole olemassa. Eriarvoisuus luo kuiluja myös digitaalisessa maailmassa. Taitojen vahvistaminen vaatii mahdollisuuksia laitteiden ja netin käyttöön. Eikä laitteiden saatavuuskaan varmista monipuolisia digitaitoja. Puhelimen sovellusten päivittäinen käyttö ei tarkoita, että Word tai Excel taipuvat tekemään toivottuja muotoiluja. Youtube-videoiden suvereeni editoiminen ei takaa, että kunnan sähköisten palveluiden rakenteet on helppo omaksua.

Kymmenessä maakunnassa käynnissä oleva nuorille suunnattu some-kampanja pyrkiikin kertomaan, että digituki kuuluu myös nuorille. Kampanjassa levitetään digitukiaiheisia videoita nuorten seuraamiin kanaviin ja kerrotaan, mistä nuoret voivat saada digineuvontaa kullakin alueella. Tukea voi saada esimerkiksi opintotukeen, kesätöihin, verkkopankkiin tai verokorttiin liittyvissä asioissa. Apua on tarjolla lähitukena muun muassa kirjastoissa, Ohjaamoissa ja nuorisotaloissa, mutta myös verkossa chattien ja eri toimijoiden somekanavien kautta. Kampanjan tähän mennessä ilmestyneet videot löydät hankkeen somekanavilta.

Myös digituki on käsite, jolle lataamme erilaisia merkityksiä. Kaventamalla sen kenttää koskemaan vain tiettyjä ihmisryhmiä saatamme työntää ihmisiä pois tarvitsemansa tuen ääreltä. Ymmärtämällä digituen koskettavan ihmisiä kaikissa elämänvaiheissa ja erilaisissa taloudellisissa sekä sosiaalisissa tilanteissa voimme pienentää tuen pyytämisen kynnystä ja varmistaa, että kaikkia apua tarvitsevat sitä todella saavat. Digitaidot kuuluvat kaikille – niin kuuluu myös digituki.

Lisätietoja:

Projektisuunnittelija Joel Aaltonen, Uudenmaan liitto, puh. 040 707 3067