Blogi: Minä, digituki ja Daniel Blake

Ken Loachin ohjaamassa sosiaalisen realismin modernissa klassikossa ”Minä, Daniel Blake” (2016) tarvittaisiin digitukea. Leskeksi jäänyt ja työkykynsä sydänkohtauksen seurauksena menettänyt nimikkohahmo yrittää hakea työllistymistukea, mutta lomake olisi täytettävä netissä ja digitaidot eivät tunnu riittävän. Kirjastonhoitaja auttaa Danielia alkuun, mutta jo hiiren liikuttaminen tuntuu mystiseltä eikä sekavasti suunniteltu lomake ainakaan auta asiaa.

Tilanteessa yhdistyvät monet tyypilliset digituen tarpeen tuntomerkit. Daniel Blake on eläkeikää lähestyvä työttömäksi jäänyt mies, joka ei ole tarvinnut tietokonetta puusepän töissään ja jota digimaailma ei voisi vähempää kiinnostaa. Hän kaipaisi tukea tietääkseen mitkä palvelut netistä löytyvät, käyttääkseen laitteita, navigoidakseen digitaalisissa palveluissa ja ymmärtääkseen palveluiden sisältöä ja viranomaiskieltä. Laitteiden luokse pääseminen on vaivalloista eivätkä varat riitä omien hankkimiseen.

Digitaitokartoitus kertoo kahta tarinaa

Monille tämä tuntuu täysin vieraalta, lähes toiselta universumilta. Siitä kertovat myös tällä viikolla julkaistut valtakunnallisen Digitaitokartoituksen tulokset. Vastaajista yli 90% kertoi käyttävänsä älypuhelinta päivittäin ja lähes yhtä moni käytti tietokonetta päivittäin tai viikoittain.* Lähes 90% totesi myös kykenevänsä täysin itsenäiseen internetin käyttöön ja tiedonhakuun. Suomalaiset ovat kiistatta digitaitavaa kansaa ja siitä on syytä iloita!

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuoli, jota ei sovi jättää huomiotta. Siinä missä yli 90% vastasi käyttävänsä älypuhelinta päivittäin, ilmoitti 7,2% ettei käytä älypuhelinta lainkaan. Tietokoneetonta elämää puolestaan viettää kyselyn perusteella 5,8% kansasta. Luvut eivät tunnu prosenttiosuuksina suurilta, mutta ne tarkoittavat, että Suomessa voi asua kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka eivät käytä digilaitteita lainkaan.

Digituen näkökulmasta huomio kiinnittyy tuloksissa erityisesti tuen kysynnän ja tarjonnan väliseen epäsuhtaan. Digilaitteiden käyttöä karttaneilta kysyttiin haastattelussa myös syitä laitteiden käyttämättömyydelle. Vastaajista ainakin 42,1% kertoi, että olisi halukas käyttämään laitteita saadessaan selkeästi digituen piiriin kuuluvaa apua.** Vain pienelle osalle vastaajista esteenä on esimerkiksi varakkuus tai terveydentila. Tämä on rohkaisevaa, sillä se kertoo, että digituen avulla todella voidaan vaikuttaa ja vahvistaa kansalaisten digitaitoja.

Kuka tukee ja keitä?

Suurin osa vastaajista saa tukea lähinnä omaisiltaan tai työyhteisöstään (62,5%) ja vain harva tukeutuu neuvontapalveluihin ja järjestöihin. Lisäksi vain ani harva kokee, ettei tiedä mistä tukea voisi saada. Kertauksena: monet tarvitsisivat lisää tukea, mutta eivät käytä olemassa olevia palveluja eivätkä kaipaa lisää palveluja. Mistä epäsuhta voi johtua?

Uudenmaan Digitukiverkoston analysoidessa tuloksia osa toimijoista arvioi, että omaa digituen tarvetta on vaikeaa tunnistaa, koska käsite ei ole vielä yleistynyt kansan keskuudessa. On vaikeaa tunnistaa oma avuntarpeensa digituen tarpeeksi, jos ei tiedä mitä kaikkea sen piiriin kuuluu. Toimijoiden joukko on myös kirjava, eikä itselleen sopivan palvelun tunnistaminen ole aina välttämättä helppoa. Tärkeää olisikin, että digituen parissa toimivat tekisivät yhteistyötä digituen käsitteistön juurruttamiseksi julkiseen keskusteluun ja erilaisten digituen tarpeiden kanavoimiseksi oikeiden palvelujen pariin. Ei riitä, että viestintä digituesta pyrkii tavoittamaan tukea tarvitsevat, vaan myös omaisten ja sosiaalipalveluiden parissa toimivien tulisi tietää, mistä apua on saatavilla.

Palataan vielä hetkeksi Daniel Blakeen. Lähiomaisia hänellä ei ole ja työyhteisö on kadonnut ympäriltä. Daniel pyytää jatkuvasti ja aktiivisesti apua lähes jokaiselta vastaan kulkevalta, mutta laupiaidenkin samarialaisten apu vie vain yhden askeleen eteenpäin digiviidakossa. Apu on hajallaan, eikä kukaan pysty kertomaan missä seuraavan askeleen voisi ottaa. Tässä on haasteemme ydin. Digituen tulisi olla helposti tunnistettavaa ja saatavilla. Sen tulisi muodostaa looginen kokonaisuus, joka tähtää siihen, että avun tarvitsija kykenee itsenäiseen digitaalisten palvelujen käyttämiseen. Digitaitokartoitus on askel sitä kohti, sillä se auttaa meitä muodostamaan kokonaisvaltaisen kuvan tuen tarpeesta.

* Kaikki tekstin luvut Digitaitokartoituksen puhelimitse kerätystä aineistosta. Tutustu koko aineistoon valtiovarainministeriön sivuilla.

** Mukana vastaajat, jotka voisivat käyttää laitteita, mikäli: osaisivat käyttää laitteita (14%) + saisin tukea digilaitteiden käyttämiseen (8,8%) + saisin tukea digipalveluiden käyttämiseen (8,8%) + tuntisin paremmin viranomaispalvelut (10,5%). Ulkopuolelle jäävät vielä luottamukseen liittyvät kysymykset sekä viranomaiskielen ymmärtäminen, jotka nekin voidaan ajatella digituen piiriin.

Kirjoittaja:

Projektisuunnittelija Joel Aaltonen, Uudenmaan liitto, puh. 040 707 3067