Blogi: Voitto kotiin!

Hankkeen projektisuunnittelija Joel Aaltonen pohtii kahden vuoden työurakkansa päätteeksi digituen viestinnän haasteita ja kehitystä.

Voitto kotiin!

Aina silloin tällöin Uudenmaan Digituki -hankkeen aikana ajatuksiini piirtyi mielikuva itsestäni kilpailijana takavuosien Voitto kotiin -visailuohjelmassa. Beigenvärisessä puvussa ohjelmaa juontanut Nicke Lignell tenttasi minulta vastausta kysymykseen. Ohjelman tekijät olivat, epäilemättä parhaita tieteellisiä metodeja noudattaen, kysyneet sadalta ihmiseltä ”mitä digituki on?” ja minun tehtäväni olisi arvata joukon yleisin vastaus.

Kyllähän minä tiesin oikean vastauksen, mutta tiesikö kukaan muu? Ja tiesinkö oikeastaan itsekään? Kahden vuoden työ digituen parissa on opettanut, että todennäköisesti on edelleen olemassa tuen muotoja ja kohderyhmiä, joita en osaa huomioida. Tunnistan kyllä digituen sitä nähdessäni, mutta pääseekö keskimääräinen katujen tallaaja kanssani asiassa samalle aaltopituudelle? Makustelin yleensä sanoja suussani, vastasin mielessäni: ”digituki on apua sähköisten laitteiden ja palveluiden käytössä” ja toivoin, että yleisin vastaus ei ollut toimiston IT-henkilön vastaanotto.

Kokemus kertoo, että tämä on hyvä apuväline viestinnän suunnitteluun. Välillä pitää astua askel taaksepäin ja palata perusasioiden äärelle. Ymmärtääkö kukaan edes mistä me puhumme? Joskus tuntuu puuduttavalta kerrata keskeisiä käsitteitä yhä uudestaan, mutta ilman yhteisiä sanoja ja merkityksiä päädymme helposti puhumaan toistemme ohi. Selittäminen tuntuu helposti alentuvalta, mutta yhteisten lähtökohtien määrittäminen saattaa avata keskusteluyhteyden aivan uudella tavalla.

Hankkeen työssä asian kohtasi erityisesti kuntia lähestyttäessä. Ensireaktio pyyntöön keskustella kunnan digituesta oli usein välttelevä. Digituki kuulosti monien korvissa jälleen uudelta palvelulta, johon kunnan pitäisi venyä ajan ja rahan ollessa jo valmiiksi kortilla. Asian kirkastuessa kirkastuivat kuitenkin myös mielet. Kyllähän kunnasta tällaista toimintaa löytyy, sitä ei vain ole kutsuttu digitueksi. Yhteisen sävelen löydyttyä keskustelu tyypillisesti soljui kuin itsestään. Lähes kaikkialla tunnistettiin samat haasteet tuen kehittämisessä ja huomattiin, että yksinkertaisilla ja pienilläkin muutoksilla voisi olla merkittävä vaikutus palveluiden tavoittavuudelle.

Julkinen keskustelu digituen merkityksestä on alkanut, mutta kulkee vielä lapsenkengissä. Kuvaavaa on, että hakemalla Suomen suurimman sanomalehden sivuilta digitukea, saa eteensä lähes pelkästään alalla toimivien mielipidekirjoituksia. Iltapäivälehtien vastaavista hauista ei löydä edes niitä. Sosiaalisessa mediassa digituen parissa työskentelevät aktiiviset ja hauskat persoonat ovat onnistuneet tuomaan dialogiin kierroksia, mutta kansanliikkeeseen on vielä matkaa. Digituki tarvitsisi näkyviä ja kuuluvia puolestapuhujia, jotka antaisivat kasvot keskustelulle. Digituen toimijoiden edunvalvontaa tulisi myös kehittää vaikuttavammaksi, jotta tukijoiden kentällä tekemät havainnot kansalaisten kohtaamista haasteista todella voitaisiin kanavoida kehitykseksi.

Puitteet ovat nyt hyvät. Digi- ja väestötietovirastolla on kansallisesti näkyvänä organisaationa lihaksia tehdä digitukipalveluista entistä tunnetumpia ja esimerkiksi nyt kahtena vuonna onnistuneesti järjestetty Digitukiviikko on loistava alusta keskustelulle kehityksestä. Hankkeiden rakentamien verkostojen ansiosta aiemmin toisilleen tuntemattomatkin toimijat ovat löytäneet toisensa, ja yhteistyö kentällä on ottanut merkittävän harppauksen eteenpäin.

Ainakin Uudellamaalla digitukea järjestävät organisaatiot ovat tarttuneet viestinnän haasteisiin ja kehittäneet omia viestintästrategioitaan innokkaasti. Verkostolle järjestetyt viestintäsparraukset olivat monille digitukijoille ensimmäinen mahdollisuus pohtia oman organisaationsa viestinnän mahdollisuuksia yhdessä rautaisen ammattilaisen kanssa. Toivottavasti koulutusten tarpeeseen kiinnitetään huomiota myös jatkossa.

Todennäköisesti sponsoriautot jäisivät vastauksellani vielä studiolle ja käteen jäisi lähinnä Delverde-pastaa. Olen kuitenkin varma, että sadasta vastaajasta suurempi osa osaisi tänään kertoa digituesta kuin aloittaessani työt kaksi vuotta sitten. Se on saavutus, josta kiitos kuuluu kaikille digituen parissa viimeisten vuosien aikana työskennelleille.

Kirjoittaja:

Joel Aaltonen